Taitojen oppiminen

Liikuntataidot, kuten kaikki muutkin taidot, opitaan ahkeran harjoittelun ja useiden toistojen kautta. Taitojen oppiminen etenee vaiheittain, mestariksi ei voi tulla hetkessä. Kerran opittu taito ei enää katoa, mutta käyttämättömänä taito ruostuu.

Monipuolinen liikkuminen ja ahkera harjoittelu ovat avaimia uusien taitojen oppimiseen. Taidot eivät kuitenkaan tule koskaan valmiiksi, aina voi kehittyä lisää ja oppia uutta.

Liikuntataidot ovat harjoittelun tulosta. Ne eivät ole synnynnäisiä ominaisuuksia, vaan kehittyvät määrällisesti ja laadullisesti riittävän harjoittelun tuloksena. Taidon oppiminen vaatii useita toistoja ja aikaa.

Taitojen oppiminen perustuu aikaisemmin opittuun. Jotta voi oppia juoksemaan, pitää ensin osata kävellä. Jotta voi oppia kävelemään, pitää ensin osata seisoa pystyasennossa.

Hyvä ryhti on kaiken liikkumisen ja myös taitojen oppimisen perusta. Jos seisomisryhti on pielessä, ei kävely tai juoksukaan suju parhaalla mahdollisella tavalla. Ryhtivirheet toistuvat ja usein jopa kertautuvat liikkumisessa.

Mahdollisimman monipuolinen liikkuminen lapsuudessa takaa monipuolisten liikemallien kehittymisen ja sitä kautta hyvän lähtökohdan myöhempien liikuntataitojen oppimiselle. Laaja ja monipuolinen liikemallien varasto helpottaa lajitaitojen oppimista ja tekniikkaharjoittelua.

Taitojen oppimiseksi myös kuntokykyjen on oltava riittävällä tasolla. Jos jalkojen lihasvoima on heikko, ei laskettelu suju, vaikka tasapaino ja muut liikehallintakyvyt olisivatkin kunnossa.

Taito on opittua – oppiminen aktiivisuutta

Yksilölliset oppimisedellytykset (mm. aiemmin opitut taidot, liikuntatottumukset, motivaatio ja perintötekijät) säätelevät sitä, mitä lapsi ja nuori oppii. Oppiminen on yksilöllistä ja jokainen oppii omalla tavallaan. Taitotason mukaan eriytetyt tehtävät ja harjoitteet tukevat uusien taitojen oppimista. Monipuoliset liikekokemukset ja laaja liikevarasto luovat tukevan perustan taitojen oppimiselle. Liikevaraston kartuttaminen alkaa jo syntymästä lähtien ja jatkuu läpi elämän.

Oppiminen on oman aktiivisuuden tulosta. Kukaan ei voi oppia toisen puolesta. Oppimisen perustana olevien aivojen hermoyhteyksien muodostuminen ja vahvistuminen vaatii aikaa, eikä taitoja opita hetkessä. Oppiminen helpottuu, jos on kiinnostunut opeteltavasta asiasta ja haluaa todella oppia sen (esim. kärrynpyörän).

Motivaatio voi olla

• sisäinen. Sisäinen motivaatio tarkoittaa sitä, että nuori uskoo oppivansa kärrynpyörän ja sen harjoitteleminen tuntuu mukavalta.
• ulkoinen. Ulkoisesti motivoitunut nuori harjoittelee kärrynpyörää palkkion, esim. hyvän liikuntanumeron, tai pakon takia, ei siksi, että se olisi hänen mielestään kivaa.

Taidon oppiminen vaatii useita toistoja. Toistojen myötä elimistö oppii tuottamaan liikkeen nopeammin, taloudellisemmin ja sujuvammin. Ylimääräiset liikkeet karsiutuvat ja voidaan keskittyä vain halutun liikkeen suorittamiseen. Oppiminen ei välttämättä tapahdu juuri harjoitustilanteessa, usein opittavat asiat loksahtavat kohdalleen vasta myöhemmin. Se mikä ei eilisellä liikuntatunnilla vielä sujunut, saattaa tänään jo onnistuakin.

Oppiminen etenee vaiheittain

Uuden taidon oppimiseen tarvitaan noin 10 000 toistoa. Taidon oppiminen etenee vaiheittain. Aloittelija ei pysty heti samanlaiseen suoritukseen kuin kokenut liikkuja, vaan hänen on käytävä läpi taidon oppimisen kolme vaihetta omassa tahdissaan.

Alkuvaihe

Taito tai haluttu liike yritetään hahmottaa kokonaisuutena. Opeteltavasta asiasta muodostetaan mielikuva. Se voi olla tuttu liike, joka siirretään uuteen yhteyteen, tai mielikuvituksen tuottama malli siitä, minkälaista liikettä opetellaan.

Mielikuva voi auttaa opeteltavan taidon oleellisimman osan, ydinosan, löytämisessä. Jokaisessa liikuntataidossa on ydinosa, jonka hallitseminen on avain onnistuneeseen suoritukseen. Esimerkiksi juoksemisen ydinosa on oikean rytmin löytäminen, luistelun ydinosa on tasapainon löytäminen terällä ja pallon kiinniottamisen ydinosa on joustaminen.

Alkuvaiheessa oppimista helpottaa, jos mallisuoritus esitetään usein, eri suunnista ja eri aistikanavia hyödyntäen. Oppijat ovat erilaisia; yksi oppii parhaiten seuraamalla opettajan tai luokkakaverin näyttämää mallisuoritusta, toinen kuuntelemalla sanallisia ohjeita ja kolmas itse kokeilemalla ja yrittämällä.

Alkuvaiheessa suorituksissa on paljon vaihtelua; yksi suoritus onnistuu lähes täydellisesti, toinen taas ei ollenkaan. Suoritukseen keskittyminen vaatii koko tarkkaavaisuuden, eikä ympäristön tapahtumiin pysty kiinnittämään paljonkaan huomiota.

Harjoitteluvaihe

Taito alkaa sujua ja harjoittelu on mukavaa. Onnistumisen kokemukset vain lisäävät harjoitteluintoa. Suoritus ei enää vaadi koko tarkkaavaisuutta. Esimerkiksi rullaluistellessa pystyy näkemään ympärillä olevat kaverit tai edessä olevan kuopan riittävän ajoissa. Turhat liikkeet ja lihasjännitykset vähenevät, ja suorituksesta tulee sujuvampi. Epäonnistumisiakin tulee, mutta suoritusten taso vaihtelee vähemmän kuin alkuvaiheessa.

Lopullinen vaihe

Taidosta on tullut yhtenäinen kokonaisuus, jonka tuottaminen onnistuu ilman suurta yrittämistä. Suoritusten välillä ei enää ole suurta vaihtelua. Pystytään tekemään useita tehtäviä samanaikaisesti ja keskittymään ympäristön tarkkailuun itse toiminnan sijaan. Rullaluistellessa pystyy esimerkiksi puhumaan mukana luistelevan kaverin kanssa ja seuraamaan ympäröivää liikennettä. Pystyssä pysyminen ja itse luistelu sujuvat jo itsestään.

”Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa”

Taitojen oppiminen on pysyvää. Kun kerran oppii jonkin taidon hyvin, ei sitä enää unohda (esim. pyöräily). Käyttämätön taito voi kuitenkin ruostua ajan kuluessa.

Taidon oppiminen ja lopulliseen vaiheeseen eteneminen eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että harjoittelu voitaisiin lopettaa. Lopullisen vaiheen nimestä huolimatta taito ei tule koskaan valmiiksi. Aina on mahdollista kehittyä jo opitussa taidossa paremmaksi. Tämä onnistuu vaihtelemalla mm.

• harjoitusympäristöjä
• suorituksessa käytettäviä välineitä (mailoja, palloja ym.)
• suoritusnopeuksia
• harjoitustehtäviä

Rullaluisteluunkin voi yhdistää uusia välineitä (esim. sauvat), pelaamista (esim. rullakiekko) tai taitoluisteluelementtejä (esim. takaperin luistelu ja erilaiset askeleet). Lisäksi luistelua voidaan harjoitella erilaisilla alustoilla (esim. asfaltti, betoni, ylämäet).

Monta tietä huipulle

Huippu-urheilijaksi ei tulla vain omaan lajiin keskittymällä, vaan tärkeintä on fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä ja -laatu. Viikkoon tulisi sisältyä 20–25 tuntia liikettä, mutta vain osa tästä on varsinaista lajiharjoittelua. Huipulle voi päästä montaa reittiä. Liian aikainen erikoistuminen ja yhteen lajiin keskittyminen voivat viedä harjoittelusta liikkumisen ilon ja hauskuuden sekä altistaa ylikuormittumiselle ja loukkaantumisille.

Liikehallintakyvyt

Liikehallintakyvyt auttavat hallitsemaan kehoa ja sen liikkeitä yllättävissäkin tilanteissa.

Liikehallinta tarkoittaa kehon asentojen ja liikkeiden hallintaa. Se on aistien, hermoston ja lihaksiston yhteistyötä ja kykyä selviytyä liikkumisesta sujuvasti, nopeasti ja tarkoituksenmukaisesti.

Liikehallinnan peruskyvyt ovat:

• tasapainokyky
• reaktiokyky
• rytmi-koordinaatiokyky
• suuntautumiskyky
• liikeaistikyky

Tasapainokyky

• erilaisten asentojen ylläpito (esim. yhdellä jalalla seisominen)
• asentojen sopeuttaminen tahdonalaisiin liikkeisiin (esim. voimisteluliikkeet)
• reagointi ulkopuolisiin ärsykkeisiin (esim. liukas tie)

Kun kehon asento säilytetään paikallaan, puhutaan staattisesta tasapainosta (esim. varpailla seisominen). Myös esineen tasapainottaminen (esim. jousiammunnassa) on staattista tasapainoa. Kun asento säilytetään liikkeessä, puhutaan dynaamisesta tasapainosta (esim. luistelu). Kaikkeen liikkumiseen tarvitaan tasapainoa ja useat suoritukset edellyttävät sekä staattista että dynaamista tasapainon hallintaa.

Reaktiokyky

• kykyä havaita ärsyke
• kykyä reagoida ärsykkeeseen liikkeellä

Esimerkiksi pyöräillessä pitää huomata tiessä oleva kuoppa riittävän ajoissa, jotta ehtii hiljentää vauhtia ja kiertää sen. Myös pikajuoksija tarvitsee hyvää reaktiokykyä lähtiessään juoksemaan heti lähtölaukauksen kuultuaan.

Ketteryys on nopeaa, koordinoitua ja sujuvaa liikkumista. Ketteryyttä tarvitaan erityisesti nopeissa suunnan ja vauhdin muutoksissa (esim. pallopeleissä).

Rytmi-koordinaatiokyky

• liikkeiden ja liikeyhdistelmien sujuvuuden säätely

Rytmikyky on kykyä löytää liikkeiden tarkoituksenmukainen rytmi, eli kykyä ajoittaa liikkeet. Yhdessä koordinaation kanssa se luo turvallisen liikkumisen perustan. Musiikin mukaan tanssiminen, aerobic-sarjan oppiminen tai luisteluhiihdon rytmin löytäminen edellyttävät rytmikykyä.

Koordinaatiokyky on koko kehon liikkeiden ja liikeyhdistelmien hallintaa. Hyvä koordinaatio tekee liikkumisesta vaivatonta sekä tavanomaisissa että yllättävissä tilanteissa. Kaikessa liikkumisessa tarvitaan koordinaatiota, niin liikuntaharrastuksissa kuin arjen tilanteissakin.

Suuntautumiskyky

• kehon hallinta erilaisissa asennoissa ja tilanteissa
• ohjaa ja muuttaa kehon sijaintia ja liikkeitä.

Esimerkiksi uimahyppääjä valmistautuu veteen tuloon ojentamalla vartalon oikealla hetkellä.

Liikeaistikyky

• lihasten jännitys- ja rentoustilojen, liikesujuvuuden, taloudellisuuden vaihtelu
• kahden keskenään samankaltaisen liikkeen välisten erojen havaitseminen

Esimerkiksi eri pallopelien pelaaminen edellyttää liikeaistikykyä. Liikeaistikykyä kutsutaan myös kinesteettiseksi erottelukyvyksi.

Säännöllinen ja monipuolinen liikunta on terveen kasvun ja kehityksen edellytys. Sen avulla saadaan lukuisia terveysvaikutuksia ja opitaan liikunnallisia perustaitoja. Jos halutaan kehittää tiettyä taitoa tai kunto-ominaisuutta tai jos halutaan parantaa tiettyä urheilusuoritusta, tarvitaan tarkempaa tietoa liikunnan annostelusta.

Liikuntaharjoittelun 5 keskeistä ydintä

1. Kehitys tapahtuu liikunnan jälkeisen palautumisen aikana.
Hyvä ravinto tukee kehittymistä. Liikunta, lepo ja ravinto kulkevat siis käsi kädessä.

2. Vain harjoitetut ominaisuudet kehittyvät.
Yksipuolisesti liikkumalla jostakin ominaisuudesta tai kehon osasta saattaa tulla paljon vahvempi kuin muista (esim. puolierot), minkä seurauksena heikommaksi jääneet osat vammautuvat helpommin.

3. Harjoitusvaikutukset ovat tuoretavaraa.
Kun harjoittelu loppuu, palaa suorituskyky vähitellen lähtötasolle. Use it or lose it – toteamus sopii kuvaamaan tätä ilmiötä.

4. Harjoitusvaikutukset ovat yksilöllisiä.
Mm. ikä, sukupuoli, kehitystaso, aikaisempi fyysinen aktiivisuus ja terveydentila vaikuttavat siihen, millaisia tuloksia liikuntaharjoittelusta saadaan. Samanlaisesta harjoittelusta huolimatta kaikki liikuntaryhmään osallistuvat eivät kehity samalla tavalla. Jokaisella on omat vahvat ja heikot ominaisuutensa, ja harjoittelussa tulisi keskittyä erityisesti heikkojen ominaisuuksien harjoittamiseen.

5. Harjoittelun on oltava nousujohteista, jotta kehitystä tapahtuu.
Liian nopea kuormituksen lisääminen voi johtaa rasitusvammoihin ja tapaturmiin, liian hidas puolestaan kehityksen hidastumiseen.

https://www.tervekoululainen.fi/ylakoulu/liikuntataidot/tehtava-missa-liiketaitoja-tarvitaan/